Niin se vaan meni taas yksi päivä wt kokeessa Mjösundissa hakien sitä arvokasta kokemusta. 19 ja 0 saldona. Iltapäivälle ei otettu enää aamupvällä 0 saaneita.

Vili on osoittanut sen, että se pystyy aivan huippusuorituksiin, mutta myöskin niihin 0 arvoisiin. Koiran nopeus vaatii jatkuvaa hektisyyttä mutta myöskin rauhallisuutta. Työskentelyn pitäisi olla paljon kurinalaisempaa ja Vilin itsenäisyys ja kova halu metsästää ja tehdä omia ratkaisuja, on ohjaajalle kova pala purtavaksi. Miten saada hallittua nopeaa, vietikästä ja itsenäistä koiraa myös tiukan paikan tullen. Antamalla sille kuitenkin metsällä niitä vapauksia mitä se siellä tarvitsee ja mitä sen on siellä myös todellakin käytettävä itse. Ei ole helppoa ei!

Harjoitukset jatkuvat!

Niin startattin hauhon mestaruus wt:ssa. Ensi alkuun kun olimme Vilin kanssa walk upissa mieleen tuli, että mtä ihmettä me täällä oikein teemme suomen huippujen kanssa?

No etukäteen oli sovittu että mikäli aamupvällä jää yksi dami löytymättä niin tie ei jatku iltapäivään. Valitettavasti meidän tie katkesi ensimmäiseen ohjaukseen. Se olisi ollut suoritettavissa, mutta Vilipä ei totellut eikä ottanut ohjausta vaan sillä oli selkeä oma ajatus siitä minne mennä ja mitä tekemään ja näin koira lähti muutaman yrityksen jälkeen ohjaajan räpylästä. Yksi treeni ennen koetta jossa koira valitettavasti teki saman enkä päässyt puuttumaan kostautui. Vilille ei saa antaa yhtään löysää! Hiukan nolotti koiran kurittomuus, sillä se oli päättänyt että saarekkeessa on löydettävää eikä sitä meinannut saada sieltä pois ei sitten millään!

Sen jälkeen suoritettiin markkeerauksia vielä kaksi, ne Vili hoiti hyvin talteen. Jatkossa panostetaan taas kerran lisää siihen että silloin kun ei anneta lupaa, ei metsästetä. Sotasuunnitelma koiran pään menoksi on siis tehty!

Kuvta: Maarit Nkkanen

Voi luokka on korkattu. Tänä vuonna haetaan sitä arvokasta kokemusta niin koiralle kuin ohjaajalle. Tätä selitystä voi sitten käyttää aina myöhemminkin jos menee huonosti!  Kokeet ovat olleet hyvin erilaisia ja niissä käydessä saa hyvin selkoa missä vaiheessa koira on, ja mitä tulee tehdä lisää.

Pikkuhiljaa rakennetaan taloa, nyt kun alkaa olemaan selvillä mitä siihen tarvitaan ja miten se tehdään:)

Vili on siirtynyt voittajaluokkaan niin wt:ssa kuin B-kokeissakin. Olen oppinut miten juuri tätä koira viedään eteenpäin ja opin koko ajan lisää. Tekemisen ilo ja vauhdikkuus on säilynyt vaikka vaatimukset ovat kasvaneet. Tästä se varsinainen työ sitten oikeastaan vasta alkaakin:)

Niin se vaan taas metsästyskausi pyörähti käyntiin. Kyyhkyllä aloitettin ja sorsastus on täydessä käynnissä. Valitettavasti kuvia ei enempää ole, harmittavan vähän viitsii metsällä kameraa enää pitää. VIli tuntuu aika kivalta kaverilta metsällä. Se on rauhallinen veneessä ja passissa vaikka ammutaan paljon, ei ääntele eikä vene kolise ja keiku tältä koiralta. Aika paljon se joutuukin tekemään töitä veneestä käsin,  joten sinänsä hyvä juttu kun itse voi keskittyä ihan muuhun kuin koiraan ja sen hallintaan tai vahtaamiseen. Tämän tietysti toivotaan jatkuvan tulevaisuudessa:D

Ei täällä ihan talvihorroksessa olla, vaikka blogi kuva antaakin niin olettaa.

Jätkän kansa pyörähdettiin Mustialan wt kokeessa ja korkattiin Avo koe. Pisteitä tuli (kokeessa suoritettu järjestys, ei siis virallinen) 18,7,18,15. Koira toimi rasteilla täysin osaamis tasonsa mukaan, ja pisteet kertovat mielestäni sen selkeästi. Tosin vaikeimmalla rastilla Vili yllätti ohjaajan alkamalla leikkimään damilla. Ohjaaja ei voinut muuta kuin seistä suu auki ja katsoa että ei tämä ole totta?! No se kertoo sen että tehtävä oli osaamistasoon liian vaikea ja koira purki  ohjaajan armottoman hiillostuksen ohjauksessa noin. Oli siinä naurussa varmasti yleisöllä pitelemistä, oli se jo niin koomisen näköistä. Ohjaajaakin nauratti kyllä jälkikäteen, mutta koira kyllä tuli kirottua palautusta odotellessa...

Ohjaaja sai paikan päällä kokeneemmilta paljon kullanarvoisia vinkkejä miten edetä koulutuksellisesti jatkossa, joten nyt tiedetään taas mitä ja miten lisää:)

Varsin mukava ja opettavainen päivä siis:)

Tiian "eläkelaji". Viimeksi koiran kanssa on kisattu 2008, viime kesä kun vielä panostettiin Nomeen. Kaksi treeniä takana ja uhkarohkea ohjaaja ilmoittaa koiran kokeisiin, sillä kyllähän nyt jännitystä elämässä pitää olla ja niitä haasteita. Menee syteen tai saveen, niin mitäpä sillä on väliä.

Treenit antoivat osoittaa sen, että jotain muistetaan liikkeistä, mutta kuitenkaan ei olisi mitään syytä nuolaista ennenkuin tipahtaa, ja eihän koskaan näin olekaan.

Ensimmäinen kisapvä toi mukanaan yllätyksen johon ei edes Tiian kanssa kaiken kokenut ja nähnyt ohjaaja osannut varautua. Vene jäi matkalle, eikä koira enää köyttä sitten sieltä löytänytkään. ALo3. 

Seuraavana päivänä, kaikki menikin putkeen ja tulostakin tuli. 

Tiialle Vepestä Alo1.

100/100 pistettä ja 2.sija.

Donnan polvileikkaus onnistui hyvin. Nyt koira on kuntoutunut eikä ontunut pitkienkään hiihtolenkkien jälkeen yhtään ja joutui kuitenkin vetämään perässään isäntää ja muksua ahkiossa, että ei se helpolla päässyt lapin vaaroilla. Vielä jalka ei kuitenkaan ole kuntoutunut täysin, se vaatii ympärilleen lihakset ja paljon paljon liikuntaa toipuakseen täysin kuntoon ja kestääkseen hyvin mm.hyppyjä.

Tiia taas on elämänsä voimissa. Vauhtia riittää, eikä ikä paina yhtään. Tiia oli hiihtolenkeillä mukana ja juoksi hyvin pitkät matkat vetäen samalla. Joku kysyikin että vieläkö se starttaa nome kokeissa, niin kyllä se periaatteessa voisi startata, mutta kyllä se aika paljon vaatisi taas kaikenlaista, että en taida jaksaa alkaa vanhaa koiraa enää kiusaamaan.

Mitä tulee sitten Vili jätkään. Jaa-a, enpäs tiedä. Työskentelystä voisi sanoa että se on hyvin spanielimaista eikä tämä ole ainoastaan oma näkemykseni. Hemmetin itsenäinen tuo ainakin on ja hmm ehkä yllättävän kovakin tietyissä tilanteissa. Varmasti Vilin kanssa painottuu tulevaisuudessakin hallinta. No ensi talvena meidän jahtipaikassa taitaa olla oman porukan järjestämiä A-koe treenejä lämpimällä riistalla, joten jos jätkä on sen luokan karkeloihin silloin valmis, niin siellähän se sitten viimeistään nähdään;pysyykö se räpylässä vai eikö pysy tiukan paikan tullen, vai onko paikka katsomon puolella:D

Luonto kauneimmillaan ja aurinkokin näyttelee itseään, Talvi on mennyt mukavasti.

Donnalla on polvileikkaus edessä, ei ole enää vaihtoehtoja. Urheana ja taistelijaluonteisena uskon että parin kuukauden päästä mennään taas vauhdilla eteenpäin.

Erityisen iloinen ja peräti yllättynyt olen Vilin kehitykseen talven aikana. (Vai liekö apuna ollut viime kaudella Tiian mukana kuljeskelu)Koirasta on hyvää vauhtia kasvamassa metsästyskoira, se mitä Vililtä eniten odotin ja toivoin:) Lintuja on osattu hakea ja nostaa myös lumen alta, onpa niitä joutunut sieltä kaivamaankin esille. Olen todella iloinen että sattui näin hyvä ja lumirikas talvi, sillä se on laittanut myös koiran koville ja sen on täytynyt käyttää myös nenääsä koko ajan, mikäli on linnuille mielinnyt. Sellaista tyhjän päiväistä juoksuilua ja höntyilyä ei ole ilmennyt. Onpa käynyt tilanteita kun on kävelty linnun ohi, mutta jätkä kaivaa ja kaivaa ja hupsista takaa lähteekin lintunen lumesta:D Koirasta näkee selvästi kun se purkaa vanhat jäljet, eikä jää niihin kiinni, ja milloin se on linnulla. Tämä helpottaa ampujan työskentelyä. Myös haulikon kantamassa työskentely tuntuu sujuvan hyvin. Aika itsenäisen oloinen koira tuo on, ja se sopii minulle vallan mainiosti! Vielä on monen monta haastetta edessä ja opittavaa riittää ja osa tosiaan on sellaisia mitkä koiran on ihan itse opittava. Tästä on kuitenkin hyvä jatkaa eteenpäin nöyrin mielin ja hattu kourassa, niinkuin metsällä kuuluukin olla.

Keväästä on tulossa monessakin mielessä mielenkiintoinen ja kaikenlaista pikkupuuhailua onkin tiedossa.

Sitten alkaa vepe ja nähtäväksi jää onko se Tiia vai jalkaleikkaukseen menevä Donna jonka ura sillä saralla jatkuu.  

Nyt on aika nauttia suomen kauniista luonnosta, sillä tämä on harvinaista herkkua täällä etelässä:)