Lapin reissu tuli tehtyä, ja Vilikin pääsi yllättämään meidät totaalisesti. Vili nimittäin seisoi riekkoa, jonka jälkeen ajoi ne ylös. Näimme seisonnan ja ihmettelimme että miten se noin pysähtyi paikalleen, hetken kuluttua riekkoparvi pöllähti ylös aivan jaloista. Eli hetken aikaa ne pysyivät Vilin seisonnassa. No ei huolta, tämä käytös kyllä jää pois. Vili on vielä niin kokematon, että se menee sen piikkiin. Vaikka ei meillä olisi mitään sitä vastaan että seisoisi jatkossakin;)

Muuten Vili oli kivasti mukana, eihän se vielä ymmärrä hakukuvion päälle mitään, mutta suhteellisen lähellä pysyi ja tässä vaiheessa se riittää.

Tiia taas kulki hieman omia polkujaan normaalia enemmän, en tiedä olisiko Vilillä ollut vaikutusta. Toisaalta Tiia on niin kokenut kettu, että siltä ei jää mikään huomaamatta. Yhdenkin riekon kaivoi vierestäni kuusen alta ylös suoraan jalkoihin. Ne riekot mitä nähtiin, lähtivät aivan jaloista, ilman koiraa ei olisi niitä päästy edes näkemään. Lintuja oli todella vähän, se ennustus mikä kesällä annettiin, piti paikkansa. Pesimiset eivät ole onnistuneet ja se näkyi. Siellä missä normaalisti oli paljon lintuja, ei tänä vuonna näkynyt juuri yhtään.  

Donnalla olikin vähän tylsempi loma. Ennen lähtöä Donnan selkä oli niin kipeä, että liikkui kolmella jalalla. Aloitettiin särkylääkekuuri, joka vei säryt ja koira alkoi taas liikkumaan normaalisti ja loma voitiin hyvillä mielin aloittaa ja ottaa Donna mukaan. Maastossa oli todella paljon poroja, joten Donna piti pitää kiinni varmuuden vuoksi. Ei ole koskaan lähtenyt porojen perään vaikka läheltä ollaankin kuljettu, mutta koska on ajanut hirviä ja peuroja niin emme uskalla ottaa sitä riskiä että ajaa poroja. Silloin kun näki kauas ettei ollut poroja, niin Donnakin pääsi kirmaamaan vapaana.

Illat pimenevät huikeaa vauhtia, ja kohta iltaisin ei enää nää tehdä mitään. Tulisi nyt sitä lunta ainakin, niin toisi sitä valoakin mukanaan.